Onko talossasi tai mökilläsi vanha tiilipiippu? Nämä asiat pitää tarkistaa ennen käyttöä

Käyttämätön piippu on voinut vaurioitua huomaamatta. Saumat hapertuvat, yläosan tiilet kärsivät säästä, hormiin voi kertyä tukoksia ja rakenteisiin on voinut syntyä halkeamia. Jos savukaasut pääsevät vuotamaan rakenteisiin, kyse on paloturvallisuusriskistä.

Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja savuhormi on nuohottava ennen käyttöönottoa. Nuohouksessa puhdistetaan tulisija ja hormi sekä tarkastetaan niiden kunto silmämääräisesti. Pitkään käyttämättä olleen hormin kohdalla pelkkä nopea vilkaisu ei kuitenkaan aina riitä, vaan kunto kannattaa selvittää tarvittaessa tarkemmin hormilausunnolla, savupainekokeella tai hormin sisäpuolisella kuvauksella.

Vanhan tiilipiipun käyttöönotto kannattaa suunnitella rauhassa, etenkin jos hormin kunnosta ei ole tuoretta tietoa. Wienerbergerin tiilipiipun suunnitteluohjeista löydät lisätietoa tiilipiipun rakenteeseen ja käyttöön liittyvistä asioista.

Ensimmäinen yhteydenotto tehdään nuohoojalle. Nuohooja tarkastaa tulisijan, savuhormin, nuohousluukut, savupellin toiminnan ja näkyvät paloturvallisuuteen vaikuttavat puutteet. Nuohooja antaa työstä nuohoustodistuksen, johon merkitään tehdyt toimenpiteet sekä havaitut viat ja puutteet.

Jos hormi on ollut pitkään kylmänä, sisällä voi olla irronnutta laastia, linnunpesä, roskia tai muuta tukosta. Tällöin hormi on puhdistettava ja tukos poistettava ennen käyttöä. Hormia ei pidä kokeilla “varovasti” sytyttämällä pientä tulta, jos sen kuntoa ei tunneta.

Käyttöönottoa pitää lykätä, jos piipussa tai tulisijassa näkyy halkeamia, savua tulee sisälle, veto on poikkeuksellisen heikko, nuohousluukut eivät sulkeudu tiiviisti tai nuohooja kirjaa todistukseen paloturvallisuuteen vaikuttavia puutteita.

Tiilipiippu joutuu kovalle rasitukselle erityisesti vesikaton yläpuolella. Piipun kylmä yläosa altistuu sateelle, pakkaselle, tuulelle ja lämpötilan vaihteluille. Jos piipun hattu, pellitys tai läpiviennin tiivistys on puutteellinen, kosteus pääsee rasittamaan muurausta. Se näkyy ajan mittaan rapautuneina tiilinä, irtoavina saumoina ja piipun pinnan halkeiluna.

Myös ullakolla ja välikatossa oleva osa pitää tarkastaa. Näissä kohdissa vauriot jäävät helposti piiloon, vaikka paloturvallisuuden kannalta juuri rakenteiden läpiviennit, suojaetäisyydet ja hormin tiiviys ovat olennaisia.

Piipun sisäpuoliset vauriot eivät näy ulkoa. Siksi hormin kuvaus on hyödyllinen keino silloin, kun piipun historia on epäselvä, hormi on ollut pitkään käyttämättä tai nuohooja havaitsee merkkejä vaurioista.

Tiilipiipun korjausta ei pidä suunnitella pelkän ulkonäön perusteella. Ensin selvitetään, missä vaurio on ja ulottuuko se piipun yläosaan, hormin sisäpintaan, välipohjan kohdalle vai tulisijan liitokseen.

Vesikaton yläpuolisen osan vauriot korjataan usein purkamalla rapautunut osa ja muuraamalla se uudelleen säärasitusta kestävistä, käyttökohteeseen soveltuvista tiilistä. Muurauslaastin valinnassa noudatetaan suunnittelijan, muurarin ja tuotteen valmistajan ohjeita. Ulko-osan tulee kestää säätä, mutta rakenteen pitää samalla toimia turvallisesti osana savuhormia.

Korjaustyön aikana hormi suojataan niin, ettei purkujätettä tai laastiroiskeita pääse putoamaan hormiin. Työn jälkeen hormi puhdistetaan ja sen kunto varmistetaan ennen käyttöönottoa.

Valitse oikea tiili

Korjaustyössä käytettävän tiilen valinta kannattaa tehdä huolellisesti. Piipun yläosa joutuu jatkuvasti sään, pakkasen ja kosteuden rasittamaksi, joten tiilen on sovelluttava kyseiseen käyttökohteeseen. Vanhan piipun korjauksessa huomioidaan myös tiilen koko, väri ja ulkonäkö, jotta korjattu osa istuu mahdollisimman hyvin olemassa olevaan rakennukseen.

Korjaustyössä käytettävä tiili valitaan käyttökohteen mukaan. Vesikaton yläpuolella tiilen pitää kestää sään, kosteuden ja pakkasen rasitusta.Wienerbergerin tiilimallistosta voi etsiä korjauskohteeseen sopivia vaihtoehtoja esimerkiksi koon, värin ja pinnan perusteella.

Jos hormi todetaan vuotavaksi, paikallinen pintakorjaus ei yleensä riitä. Korjaustapa valitaan hormin kunnon, käyttötarkoituksen, tulisijan savukaasulämpötilan ja piipun rakenteen perusteella.

Vuotavaa hormia voidaan korjata esimerkiksi sisäpuolisella massauksella, slammauksella tai putkittamalla. Menetelmä valitaan kohdekohtaisesti. Työhön tarvitaan tekijä, joka tuntee vanhat savuhormit, paloturvallisuusvaatimukset ja käytettävän tulisijan tekniset vaatimukset.

Tulisijan ja hormin yhteensopivuus pitää aina tarkistaa. Kaikki tulisijat eivät sovi kaikkiin vanhoihin hormeihin. Ratkaisevia asioita ovat muun muassa hormin koko, korkeus, tiiviys, lämpötilaluokka, veto ja tulisijan valmistajan vaatimukset.

Korjatun tiilipiipun yläosa kannattaa suojata sateelta. Hyvin tehty pellitys, tiivis läpivienti ja piipunhattu vähentävät veden pääsyä muuraukseen ja hormiin. Samalla pienenee riski, että kosteus rapauttaa tiiliä ja saumoja uudelleen.

Ullakolle ja välikattoon jäävä piipun osa voidaan tarvittaessa rapata tai slammata. Pinnan kuntoa on sen jälkeen helpompi seurata, ja mahdolliset halkeamat tai nokijäljet erottuvat paremmin.

Nuohoojan antama nuohoustodistus kannattaa säilyttää. Sama koskee hormilausuntoa, korjaustyön dokumentteja, valokuvia, mahdollisia suunnitelmia ja rakennusvalvonnan kannanottoja. Niitä tarvitaan, jos talossa tehdään myöhemmin korjauksia, tulisija vaihdetaan tai rakennuksen turvallisuudesta kysytään esimerkiksi kiinteistökaupan yhteydessä.

Vanha tiilipiippu on parhaimmillaan pitkäikäinen ja korjattavissa oleva rakenne. Turvallinen käyttöönotto alkaa kuitenkin aina hormin todellisesta kunnosta, ei siitä, miltä piippu näyttää ulospäin.