Huomioi nämä tiilipintojen puhdistuksessa

Useimmiten ei kovin usein. Poltettu tiili on lähes huoltovapaa materiaali, ja monella seinä pysyy siistinä kymmeniä vuosia ilman erillistä pesua. Tiilijulkisivua ei siis pestä rutiinilla, vaan vasta kun siinä näkyy likaa, tummentumia tai kasvustoa.

Kun pesu tulee ajankohtaiseksi, kannattaa edetä hellävaraisesti. Nyrkkisääntö on aloittaa aina kevyimmästä menetelmästä ja siirtyä järeämpään vain, jos lika ei muuten irtoa.

Pienet tahrat saa useimmiten pois ilman erikoisvälineitä. Aloita mekaanisesta puhdistuksesta eli harjauksesta. Käytä jäykkää kuituharjaa, niin sanottua juuriharjaa. Älä käytä teräsharjaa tai metallikaavinta, sillä ne jättävät tiileen helposti tummia jälkiä. Mekaaninen puhdistus tehdään kuivaan pintaan, ja sitä kannattaa kokeilla ensimmäisenä lähes kaikkeen muuhun paitsi herkästi leviäviin tahroihin, kuten öljyyn tai tuoreeseen maaliin.

Jos harjaus ei riitä, seuraava askel on pesu vedellä. Kastele seinä ensin alhaalta ylöspäin. Näin alaosan jo kostea tiili ei ime ylhäältä valuvaa likavettä, joka muuten jättäisi raitoja. Varsinainen pesu tehdään kostutettuun seinään ylhäältä alaspäin. Pienellä alueella tehoa voi lisätä haalealla vedellä ja miedolla pesuaineella, esimerkiksi astianpesuaineella. Lopuksi huuhdellaan runsaalla vedellä.

Vesipesun paras aika on kesä. Pakkasella tai jäätymisvaaran aikaan seinää ei pestä, koska rakenteeseen jäänyt vesi voi jäätyessään rapauttaa tiiltä.

Painepesu on tiilijulkisivulla riskialtis menetelmä, eikä sitä suositella ensisijaisesti. Liian kova paine voi murtaa poltetun tiilen ohuen pintakerroksen, jolloin huokoset tulevat näkyviin, tai painaa vettä saumojen läpi taustarakenteeseen.

Jos painepesuria silti käytetään, pidä paine maltillisena. Ohjearvona pesupaine ei saa ylittää 3,5 baria. Suuntaa vesisuihku vinosti tiilipintaan, älä suoraan kohtisuoraan.

Muista tämä, jos käytät painepesuria tiilien puhdistamiseen!

Pesuainetta ei saa sekoittaa painepesurin veteen. Paineella vietynä aine voi tunkeutua syvälle tiileen ja aiheuttaa myöhemmin voimakasta suolahärmettä ja jopa rakenteen vaurioitumista.

Jos kemikaaleja tarvitaan, ne levitetään erikseen, ei painepesurin kautta.

Uusien ja joskus vanhempienkin tiiliseinien pintaan voi ilmestyä vaaleaa, jauhomaista huntua. Kyse on vesiliukoisista suoloista, jotka ovat suurelta osin peräisin laastista. Poltetussa tiilessä itsessään liukoisia suoloja on melko vähän.

Useimmiten kalkkihärme ei vaadi toimenpiteitä. Suolat huuhtoutuvat tavallisesti pois sateiden mukana ja häviävät itsestään ilmankosteuden vaihdellessa. Jos huntua haluaa poistaa, seinän voi kuivaharjata tai pyyhkiä kostealla harjalla tai sienellä. Vahvoja happopesuaineita kannattaa välttää tai jättää ne ammattilaiselle, sillä väärin käytettynä ne voivat vaurioittaa saumoja ja tiiltä. Jos kemikaalia käytetään, testaa sitä ensin pienellä, syrjäisellä alueella ja selvitä myös värillisten saumojen kemikaalinkestävyys.

Varjoisiin ja pitkään kosteina pysyviin kohtiin voi syntyä vihertävää tai tummaa sammalta ja jäkälää. Ne aiheuttavat tyypillisesti vain esteettistä haittaa. Kasvusto irtoaa harjaamalla ja vesipesulla, ja laajemmilla pinnoilla toimii myös ympäristöystävällinen kuumahöyrypuhdistus.

Maali poistetaan tavallisesti maalinpoistoaineella. Aineen annetaan pehmittää maali, joka kaavitaan varovasti pois ja huuhdellaan. Noki lähtee yleensä tavallisella talouspesuaineella tai laimealla emäksisellä pesuliuoksella, kun pinta huuhdellaan huolellisesti useaan kertaan.

Graffitin poisto kannattaa antaa siihen erikoistuneelle ammattilaiselle, sillä väärät aineet voivat jättää tiileen pysyvän jäljen.

Itse puhdistusmenetelmät ovat samat, mutta se, miten varovasti vettä ja pesuaineita kannattaa käyttää, riippuu seinärakenteesta.

Useimmat nykyiset tiilijulkisivut ovat tiiliverhoiltuja. Julkisivutiilen takana on tuuletusrako ja sen takana lämmöneriste ja kantava rakenne. Jos vettä tai pesuainetta pääsee saumojen läpi liikaa, se voi kulkeutua eristeeseen ja taustarakenteeseen ja aiheuttaa kosteusvaurion. Siksi tiiliverhotulla seinällä paine, veden määrä ja pesuaineet pidetään erityisen maltillisina.

Massiivi- eli täystiilirakenteessa seinä on paksua muurausta, eikä takana ole erillistä kosteudelle herkkää eristekerrosta. Silloin riski painottuu itse muuraukseen: liialliseen kasteluun ennen pakkasia, suolojen liikkeelle lähtemiseen ja vanhan kalkkilaastin pehmeyteen. Molemmissa pätee sama periaate: älä kyllästä seinää vedellä äläkä käytä turhan kovaa painetta.

Pienet ja paikalliset tahrat voi useimmiten puhdistaa itse harjalla ja vedellä. Ammattilaista kannattaa harkita, kun pinta on laaja, työ tehdään korkealla tai lika vaatii erikoismenetelmää, kuten kuivajääpuhallusta, kuumahöyryä tai hiekka- ja soodapuhallusta. Korkealla tehtävässä työssä myös työturvallisuus ja oikeat telineet ovat oma syynsä jättää urakka osaajalle.

Ammattilainen osaa myös valita kohteeseen sopivan menetelmän tiilen ja saumojen kunnon mukaan.

Oikein ajoitettu ja hellävarainen puhdistus pitää tiilijulkisivun siistinä vuosikymmeniä. Tärkeintä on edetä kevyimmästä menetelmästä järeämpään, varoa liiallista vettä ja jättää epävarmat kohteet ammattilaiselle.

Lue lisää:

• Voit lukea lisää tiilipintojen puhdistamisesta täältä
• Mitä tahroja tiilipintaan voi tulla? Lue lisää täältä

Tutustu Wienerbergerin tiilijulkisivun puhdistusohjeeseen: wienerberger.fi