Sammalta katolla? Väärä puhdistustapa tekee katteelle kallista vahinkoa

Tarkista ennen puhdistamista, mikä katemateriaali katolla on ja kestääkö se käsittelyä. Katteen ikä, aikaisemmat pinnoitukset ja vauriot vaikuttavat sopivan menetelmän valintaan.

Katolta tai maasta käsin kannattaa etsiä ainakin seuraavia merkkejä:

• haljenneet ja siirtyneet kattotiilet
• irtoava maali tai muu pinnoite
• ruoste peltikatteessa ja kiinnikkeissä
• auenneet saumat ja limitykset
• painumat ja veden lammikoituminen
• vaurioituneet läpiviennit
• runsas kasvusto jiireissä, räystäillä ja kattokaivojen ympärillä
• katteen alta näkyvät kosteusjäljet

Vaurioitunut katto korjataan ennen perusteellista puhdistusta. Painevesi ja puhdistuskemikaalit pääsevät helposti halkeamiin, avoimiin saumoihin ja irronneen pinnoitteen alle.

Sammal, lehdet, neulaset ja muu orgaaninen aines sitovat vettä ja hidastavat katon kuivumista. Pitkään kosteana pysyvä pinta tarjoaa kasvustolle otolliset olosuhteet.

Betoni- ja savitiilillä kosteus lisää jäätymisen ja sulamisen aiheuttamaa rasitusta. Peltikatolla märkä roska jää helposti makaamaan pinnoitteen vauriokohtiin ja edistää korroosiota. Bitumikatteessa kasvusto tarttuu karheaan pintaan ja kerää lisää kosteutta sekä likaa.

Kasvusto ja roska tukkivat myös jiirejä, kattokaivoja ja sadevesikouruja. Kun vesi ei pääse poistumaan suunniteltua reittiä, sitä kertyy katteen liitoksiin ja katon mataliin kohtiin.

Katon vihreä tai harmaa pinta ei aina ole sammalta. Katolla esiintyy myös levää ja jäkälää, jotka kiinnittyvät katteeseen eri tavoin. Kasvuston tunnistaminen auttaa valitsemaan sopivan käsittelyn, mutta katemateriaali ratkaisee aina, millaista harjaa, puhdistusainetta ja vedenpainetta katto kestää.

Levä ja muu viherkasvusto näkyvät ohuena vihreänä, ruskeana tai lähes mustana kalvona. Pintakasvusto leviää tavallisesti laajoille alueille eikä muodosta sammaleen kaltaisia koholla olevia mättäitä. Kostea viherkasvusto tekee katosta liukkaan. Kasvusto käsitellään katemateriaalille sopivalla kasvustonpoistoaineella.

Jäkälä muodostaa vaaleita, harmaita, kellertäviä tai tummia laikkuja. Jäkälä on sienen sekä levän tai syanobakteerin muodostama yhteiselämän muoto. Se kasvaa hitaasti ja tarttuu tiukasti alustaansa. Kovalla kaapimisella jäkälän mukana irtoaa helposti katteen pintaa, pinnoitetta tai bitumikatteen suojasirotetta. Jäkälää poistetaan siihen tarkoitetuilla puhdistusaineilla.

Sammal kasvaa pehmeinä, selvästi koholla olevina tupsuina tai mattoina. Se kerääntyy erityisesti kattotiilien reunoihin, saumoihin, jiireihin ja muihin kosteina pysyviin kohtiin. Paksusta sammalkerroksesta poistetaan ensin vain helposti irtoava osa katetta vahingoittamatta. Jäljelle jäävä kasvusto käsitellään katemateriaalille sopivalla aineella.

Katolla esiintyy usein kaikkia kolmea kasvustoa samanaikaisesti. Käsittely valitaan katemateriaalin mukaan ja aineelle annetaan tarvittaessa enemmän vaikutusaikaa.

Betonitiilen pinta muuttuu vanhetessaan karheammaksi, jolloin lika ja kasvusto tarttuvat siihen aikaisempaa helpommin. Runsas sammal kerääntyy tavallisesti tiilien alareunoihin, sivulukkoihin ja katon varjoisille lappeille.

Poista lehdet, oksat ja irtonainen sammal kevyesti pehmeällä harjalla tai katteelle tarkoitetulla välineellä. Harjaa lappeen suuntaisesti ylhäältä alaspäin. Metalliharja ja terävä kaavin rikkovat tiilen pintaa.

Tiilikatolle soveltuva kasvustonpoistoaine levitetään käyttöohjeen mukaisesti. Osa aineista jätetään vaikuttamaan, jolloin kuollut kasvusto irtoaa vähitellen sateen ja sään vaikutuksesta. Toiset tuotteet edellyttävät huuhtelua. Käyttötapaa ei pidä vaihtaa oman arvion perusteella.

Painepesu kuluttaa vanhan betonitiilen pintaa ja irrottaa jäljellä olevaa pinnoitetta. Voimakas suihku työntää vettä tiilien limityksiin ja aluskatteelle. Perusteellinen painepesu kuuluu tavallisesti ammattilaisen tekemään kunnostukseen, jossa arvioidaan samalla tiilien kunto ja mahdollinen pinnoitustarve.

Savitiili ja betonitiili näyttävät samankaltaisilta, mutta niiden käsittelyssä on eroja. Vanha savitiili rikkoutuu helposti pistekuormasta. Tiilien kulmiin, reunoihin ja huonosti tuettuihin kohtiin ei pidä astua.

Lasitetun ja lasittamattoman savitiilen pinnat käyttäytyvät puhdistuksessa eri tavoin. Kiiltävä lasitus naarmuuntuu kovasta harjasta, ja vanhan lasittamattoman tiilen pinta saattaa olla kulunut tai huokoinen. Puhdistusaineen soveltuvuus varmistetaan aina katteen tyypin perusteella.

Irtonainen roska poistetaan pehmeällä harjalla. Paksua sammalta ei revitä irti voimalla, koska mukana saattaa irrota tiilen pintaa tai kokonainen hauras tiili. Rikkoutuneet tiilet vaihdetaan ennen märkäkäsittelyä.

Bitumikattoa kutsutaan usein huopakatoksi. Sen pinta on yleensä suojattu mineraalisirotteella, joka suojaa bitumia auringon säteilyltä ja mekaaniselta kulutukselta.

Poista lehdet, oksat ja helposti irtoava kasvusto käsin tai pehmeällä harjalla. Harjaus tehdään kevyesti lappeen suuntaisesti. Pinnasta irtoava runsas sirote kertoo kulumisesta, jolloin katon kunto pitää arvioida ennen puhdistuksen jatkamista.

Painepesuria ei käytetä bitumikermin eikä bitumikattolaatan puhdistamiseen. Voimakas suihku irrottaa suojasirotetta, vahingoittaa kattolaattojen liimauksia ja avaa saumoja. Myös metallinen kaavin ja jäykkä harja kuluttavat pintaa.

Kasvustonpoistoaineen pitää soveltua nimenomaan bitumikatteelle. Kaikki ulkopintojen puhdistusaineet eivät sovi bitumin, saumaliimausten tai suojasirotteen käsittelyyn.

Ehjä ja puhdas peltikate kerää tavallisesti vähemmän sammalta kuin huokoinen tiili- tai bitumikate. Yleensä peltikatteella kasvaa levää, varsinkin varjoisella puolella lapetta. Sammalkasvustoa syntyy silti paikkoihin, joissa lehdet, siitepöly ja muu lika jäävät pitkäksi aikaa kosteiksi. Tyypillisiä kohtia ovat jiirit, lumiesteiden ympäristöt, räystäät ja läpivientien taustat.

Poista irtonainen roska pehmeällä harjalla tai puhaltamalla. Pese pinta vedellä ja maalipinnoitetulle metallille soveltuvalla pesuaineella. Käsittele pinta ylhäältä alaspäin ja huuhtele pesuaine pois sen käyttöohjeen mukaisesti.

Teräsharja, karkea hankausaine ja metallikaavin naarmuttavat pinnoitetta. Vauriokohta altistaa metallin kosteudelle ja käynnistää ruostumisen. Liuottimet sekä voimakkaasti happamat tai emäksiset aineet saattavat pehmentää, himmentää tai irrottaa maalipintaa ja pilata maalipinnan kokonaan.

Painepesurin käyttö ratkaistaan katon kunnon ja pinnoitteen ohjeen perusteella. Suihkua ei suunnata saumoihin, limityksiin, kiinnityskohtiin tai läpivienteihin. Vanha, ruostunut tai hilseilevä maalipinta tarvitsee puhdistuksen lisäksi korroosiokäsittelyn ja huoltomaalauksen.

Vanhoja kuitusementtilevyjä on käytetty omakotitalojen, mökkien ja talousrakennusten vesikatteina. Osa levyistä sisältää asbestia. Asbestipitoisuutta ei pysty varmistamaan katteen väristä, muodosta, valmistajanimestä eikä rakennuksen iästä.

Asbestia käytettiin Suomessa rakennusmateriaaleissa vuosina 1922–1992, ja asbestipitoisten rakennusmateriaalien myynti sekä käyttöönotto kiellettiin vuoden 1994 alusta. Asbestipitoisia tuotteita on saattanut päätyä rakennuksiin vielä kiellon voimaantulon jälkeen. Epäselvä kuitusementtikate tutkitaan ennen puhdistamista.

Epäiltyä tai todettua asbestisementtikattoa ei painepestä, harjata, kaavita, hioa eikä käsitellä muulla pintaa kuluttavalla menetelmällä. Kasvuston mukana irtoava sementtipinta, vanha pinnoite ja pesuvesi saattavat sisältää asbestikuituja.

Työsuojeluviranomaisen mukaan asbestia sisältävän rakenteen kunnossapito- tai huoltotyö rinnastetaan asbestipurkutyöhön, kun työssä muodostuu asbestipölyä. Luvanvaraisen työn tekevät asbestipurkutyöluvan haltija ja asbestipurkutyöhön pätevät työntekijät.

Painepesu ei tee työstä turvallista. Viranomaisen julkaisemassa tapauksessa asbestia sisältävää pinnoitetta levisi varttikatteen painepesussa omalle ja naapurin piha-alueelle. Työ johti sakkorangaistuksiin työturvallisuusrikoksesta ja ympäristön turmelemisesta.

Kuluttajalle turvallinen toimintatapa:

1. Jätä epäilty kate koskematta.
2. Selvitä materiaali rakennusasiakirjoista tai teetä asbestikartoitus ja tarvittaessa laboratorioanalyysi.
3. Pyydä todetun asbestikaton puhdistamisesta, pinnoittamisesta tai purkamisesta arvio asbestitöihin perehtyneeltä ammattilaiselta.
4. Käytä luvanvaraisessa työssä asbestipurkutyöluvan saanutta toimijaa.

Ehjän, paikallaan olevan asbestisementtikatteen olemassaolo ei itsessään tarkoita välitöntä purkutarvetta. Katetta ei kuitenkaan pidä ryhtyä puhdistamaan omin päin. Puhdistuksessa joudutaan käsittelemään pintaa ja ottamaan talteen mahdollisesti asbestipitoinen kasvustojäte sekä pesuvesi.

Puupaanu- ja pärekatolta poistetaan ensisijaisesti lehdet, neulaset ja muu irtoroska katteen pintaa rikkomatta. Voimakas vesisuihku rikkoo puun pintaa ja painaa vettä limityksiin. Väärä kemikaali muuttaa puun väriä, syövyttää kiinnikkeitä tai häiritsee aikaisempaa pintakäsittelyä.

Paanu- ja pärekaton puhdistus suunnitellaan katon kunnon, puulajin, valmistustavan ja aikaisempien käsittelyjen perusteella. Yleisiä hoito-ohjeita löytyy Museoviraston Korjaustaito-palvelusta. Kohdekohtaisen neuvon saa alueellisen vastuumuseon korjausneuvojalta tai perinteisiin puukattoihin perehtyneeltä rakennuskonservaattorilta.

Luonnonkivi- ja liuskekatoilla pitää ottaa huomioon kivilaji, kiinnitykset ja katon ikä. Hapot vahingoittavat joitakin kivilajeja, ja vanhat kiinnikkeet saattavat olla haurastuneita.

PVC-, EPDM- ja muiden pinnoitettujen vesikatteiden kemiallinen kestävyys vaihtelee. Puhdistusaineen soveltuvuus tarkistetaan katteen tiedoista. Liuottimet, öljypohjaiset aineet ja väärän pH:n puhdistusaineet vahingoittavat osaa kalvokatteista.

Painepesuri irrottaa näkyvän kasvuston nopeasti, mutta samalla se rasittaa katteen pintaa ja liitoksia. Yleisiä vaurioita aiheuttavat:

• vesisuihkun suuntaaminen ylöspäin limityksiä vasten
• peseminen liian läheltä tai liian suurella paineella
• saumoihin ja läpivienteihin kohdistettu suihku
• teräsharja, metallikaavin tai muu naarmuttava väline
• kasvuston repiminen irti katteen pinnasta
• kemikaalin käyttäminen tarkistamatta sen soveltuvuutta katteelle
• aineen laimentaminen tai vaikutusajan muuttaminen omin päin
• eri puhdistusaineiden sekoittaminen keskenään

Etikka, klooripohjaiset aineet, sooda, rautasulfaatti ja muut kotikonstit eivät ole yleispäteviä katonpuhdistusaineita. Ne vahingoittavat tiettyjä metalleja, maalipintoja, bitumia, saumoja tai ympäröivää kasvillisuutta. Eri kemikaalien sekoittaminen saattaa myös synnyttää vaarallisia reaktioita ja kaasuja.

1. Tunnista katemateriaali. Selvitä samalla katon ikä, aikaisemmat käsittelyt ja mahdollinen asbestiriski.
2. Tarkista katon kunto. Korjaa haljenneet tiilet, avoimet saumat ja vuotavat läpiviennit ennen märkäkäsittelyä.
3. Suunnittele turvallinen työskentely. Tarkista tikkaat, kattosillat, turvaköyden kiinnityspisteet ja muut kattoturvatuotteet. Sammaloituneelle märälle katolle ei pidä nousta.
4. Suojaa käsittelyalue. Huomioi julkisivu, ikkunat, terassit, kasvit, sadevesien purkupaikat, pihakaivot ja aurinkopaneelit. Lasten ja eläinten pääsy käsittelyalueelle estetään.
5. Poista irtoroska. Kerää oksat käsin ja poista lehdet sekä neulaset kevyesti harjaamalla tai puhaltamalla.
6. Käsittele paksu sammal varovasti. Irrota vain helposti lähtevä osa. Katteen pintaan tarttunutta kasvustoa ei kaavita väkisin.
7. Levitä sopiva kasvustonpoistoaine. Noudata pakkauksen laimennusta, levitystapaa, suojautumisohjeita ja vaikutusaikaa. Valitse kuiva ja tyyni sää, jos käyttöohje sitä edellyttää.
8. Anna aineen vaikuttaa. Puhdistuminen saattaa jatkua viikkojen ajan. Kattoa ei tarvitse hangata puhtaaksi heti, jos tuotteen ohje perustuu kasvuston vähittäiseen irtoamiseen.
9. Huuhtele vain ohjeen mukaan. Osa aineista jätetään pinnalle. Huuhdeltavat tuotteet poistetaan katemateriaalille turvallisella vesimäärällä ja paineella.
10. Puhdista vedenpoistoreitit. Poista kasvustojäte sadevesikouruista, jiireistä, kattokaivoista ja syöksytorvien suilta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto muistuttaa, että sammalen, levän ja homeen torjuntaan tarkoitetut kemialliset valmisteet ovat biosidivalmisteita. Etiketin varoituksia, käyttöohjeita ja suojausvaatimuksia pitää noudattaa. Kemikaalin kulkeutuminen vesistöön, maaperään ja muualle ympäristöön minimoidaan.

Tilaa ammattilainen paikalle, kun:

• katto on jyrkkä, korkea tai laajasti sammaloitunut
• katolle ei ole turvallista kulkureittiä
• kattoturvatuotteet puuttuvat tai niiden kunto epäilyttää
• tiilet rikkoutuvat helposti
• kate painuu jalan alla
• katolla on avonaisia saumoja, vuotoja tai laajoja pintavaurioita
• katemateriaali saattaa sisältää asbestia
• kasvusto ulottuu kattolaattojen, saumojen tai pellitysten alle
• katolla on aurinkopaneeleita tai muita työskentelyä vaikeuttavia laitteita
• puhdistuksen yhteydessä tarvitaan pinnoitusta, maalausta tai korjauksia

Tarkasta katto ja sadevesijärjestelmä vähintään keväällä ja syksyllä. Poista lehdet, neulaset ja oksat ennen kuin ne muodostavat katolle kosteana pysyvän kerroksen. Puhdista samalla jiirit, kattokaivot ja sadevesikourut.

Karsi kattoa koskettavat ja voimakkaasti varjostavat oksat silloin, kun se onnistuu puun kuntoa vaarantamatta. Tarkista myös, ettei katon painumiin tai läpivientien taakse jää seisovaa vettä.

Uusi kasvustonpoistokäsittely aineen käyttöohjeen ja todellisen tarpeen perusteella. Katon vuosittainen tarkastus kertoo paremmin huoltotarpeesta kuin kaikille katoille annettu kiinteä käsittelyväli.

Lähteet

• Turvallisuus- ja kemikaalivirasto: sammalen, levän ja homeen poistamiseen tarkoitettujen kemikaalien turvallinen käyttö
• Työsuojeluhallinto: asbesti rakennusmateriaalina ja asbestikartoitus
• Työsuojeluhallinto: asbestipurkutyöhön rinnastettava huolto- ja kunnossapitotyö
• Finlex: valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta
• Kattoliitto: Toimivat katot 2025
• Kattoliitto: peltikaton huoltokirja
• Kattoliitto: tiilikaton huoltokirja