Rakentamisen suunnittelu

Rakennushankkeen suunnitteluvaiheessa on syytä selvittää tonttien saatavuus, sijainti sekä hintataso. Eri alueiden kaavamääräyksiin kannattaa tutustua, jotta sen unelmien omakotitalon saa rakentaa juuri sellaisena, kuin siitä on haaveillut. Kaavamääräyksissä puututaan muun muassa rakennusalaan, kerrosmääriin sekä tontin käyttöön. Saattaa käydä niin, että sopivan tontin löytäminen halutulta alueelta voi viedä aikaa. Tiheästi asutuilla seuduilla voi tonttien saatavuus olla huonompi ja tonttien hinnat kalliimmat.

Valitusta rakennuspaikasta tulee selvittää kaavamääräykset, liikenneyhteydet, kunnallistekninen valmius, esimerkiksi vesihuolto ja viemäri, sekä tontilla mahdollisesti olevat rasitteet ja rajoitukset. Mikäli tontti sijaitsee asemakaava-alueella, ratkaistaan rakennuspaikan sopivuus asemakaavassa; jos asemakaava-alueen ulkopuolella, tulee rakennuspaikan olla tarkoitukseen sopiva, rakentamiseen kelvollinen sekä riittävän suuri. Tontin tekniset ominaisuudet, kuten maaperän kantavuus ja kosteus, ovat tärkeitä asioita selvittää. Tarkoituksena on varmistaa rakennuspaikan soveltuvuus aiotulle rakennushankkeelle.

Kun tontti ostetaan tai vuokrataan kaupungilta tai kunnalta, saadaan tarvittavat tiedot kunnan tonttiasioita hoitavalta viranomaiselta. Kunnalta ostettaessa on tontilla yleensä jo kunnallistekniikan hyvä valmius. Vesi- ja viemäriliittymät sekä sähkökaapelit on yleensä tuotu tontille tai läheisyyteen valmiiksi. Kunta on normaalisti teettänyt jo tässä vaiheessa alueesta maaperätutkimukset pohjarakentamista varten. Oman kunnan osalta tiedot vapaista tonteista sekä tonttiasioista löytyvät kunnan kotisivuilta.

Rakennuksen pohjaratkaisuun vaikuttavat perheenjäsenten erilaiset tottumukset ja mieltymykset, samalla määritetään myös eri tilojen laatu- ja varustelutason vaatimukset - mitä tiloissa täytyy pystyä tekemään. Alustavaan suunnitteluun kannattaa ottaa koko perhe mukaan. Lopullinen suunnittelu kannattaa jättää alan ammattilaiselle, joka pystyy kokoamaan esitetyistä toiveista toimivan ratkaisun.

Asuinhuoneen koon sekä sen käyttötarkoituksen tulee olla tarkoituksenmukaisia. Nelihenkinen perhe ei välttämättä tarvitse 200 m²:n omakotitaloa, mutta toisaalta 4 h+k on lähestulkoon minimivaatimus. Rakennuksen koko määräytyy tarpeesta. Asuinhuoneen huonealan on oltava vähintään 7 m², huonealaan ei kuitenkaan lueta alle 1600 mm matalampaa tilaa. Huonekorkeuden tulisi olla vähintään 2500 mm (pientaloissa 2400 mm). Jos huonetilan sisäkatto poikkeaa vaakasuorasta, tapahtuu huonekorkeuden määrittely huonealan keskikorkeutena.

Yksinkertainen tapa selvittää itselle millaisia ominaisuuksia eri huoneisiin haluaa, on laatia huonekortit. Jokaisesta tilasta laaditaan oma huonekorttinsa, johon merkitään tiedot tilan koosta ja varustetasosta aina ääneneristävyyden tarpeeseen asti. Lisäksi korttiin on hyvä kirjoittaa eri tilojen väliset kulkuyhteydet. Huonekortteihin voidaan merkitä haluttu varuste- ja laatutaso. Esimerkiksi keittiö on tila, jossa perhe viettää runsaasti aikaa, joten on perusteltua valita perustasoa parempi tasoluokka keittiöön.

Huonekortteihin on myös helppo määritellä tarvittavien säilytys- ja kiintokalusteiden määrä sekä haluttu valaistus. Huonekortteja laadittaessa kannattaa pitää mielessä aiemmin päätetty huoneistokoko, jotta kustannukset saadaan pysymään suunnitelluissa rajoissa.

Tekniikka sekä erilaiset sähköiset järjestelmät vaihtelevat luonnollisesti eri tilojen välillä. Huonekortteihin voidaan merkitä esimerkiksi tarvittavien vesipisteiden lukumäärä sekä lämmitysjärjestelmä ja ilmastoinnin taso. Sähkö-, antenni- ja datapistokkeiden määrä kannattaa miettiä tarkkaan etukäteen, sillä niistä syntyvät kustannukset ovat huomattavasti pienemmät rakennusvaiheessa kuin jälkeenpäin asennettuna.

Rakennusprojektiin kannattaa valita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pääsuunnittelija (yleensä rakennussuunnittelija tai arkkitehti), sillä suunnittelijaan sijoitettu raha tulee toteutusvaiheessa takaisin. Suunnitelmien ollessa vielä paperilla on helppo muokata kokonaisuudesta mieleisensä. Luonnosvaiheessa on siis hyvä käydä erilaisia mahdollisuuksia läpi. Kun ratkaisut on saatu lukittua, voidaan valita muut suunnittelijat: rakenne-, LVI- ja sähkösuunnittelija.

Kaikilla rakennuslupaa edellyttävillä uudisrakennus- tai peruskorjaustyömailla on rakennusasetusten mukaan oltava rakennuslautakunnan hyväksymä vastaava työnjohtaja. Vastaavalta työnjohtajalta edellytetään pääsääntöisesti vähintään rakennusmestarin koulutus. Hakemus vastaavaksi työnjohtajaksi tehdään kahtena kappaleena rakennusvalvontatoimistosta saatavalla lomakkeella.

Kiinteistön vesi- ja viemäriasennuksia varten nimetään ns. vastaava kvv-työnjohtaja, jolle on asetuksilla määrätty tietty pätevyysvaatimus. Kvv-työnjohtajaksi valitaan henkilö, jolla on halua ja aikaa hoitaa vaativa tehtävä. Tämä toimii takuuna sille, että vesi- ja viemärilaitteet tulevat oikein asennetuiksi ja mahdollisten virheiden aiheuttamilta ongelmilta vältytään.

Suunnittelun alusta asti kannattaa olla perillä tulevista kustannuksista sekä omasta taloudesta. Realismi on tässä kohtaa rakentajan ystävä. Usein raha määrittelee rakennuksen koon, ulkonäön sekä käytettävät materiaalit. Kaikki tavallisuudesta poikkeavat rakenneyksityiskohdat, ylimääräiset nurkat sekä neliöt tuovat osaltaan lisäkustannusia. Luonnosvaiheessa kannattaakin laatia alustava kustannusarvio. Rahoittaja yleensä pyytää kustannusarviota sekä rakennussuunnitelmia nähtäväkseen.
Kun suunnitelmat ovat valmiit, alkaa rakennusluvan hakuprosessi.