Rakennuksen pinta-alojen laskeminen: mitä tulee tietää?

Uusi rakentamislaki muuttaa kerrosalan laskemisperusteita alueilla, joiden asemakaava on hyväksytty 1.1.2000 jälkeen, kun taas tätä aiemmin hyväksytyillä asemakaava-alueilla noudatetaan vanhan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia laskentaperiaatteita. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin pitkään käytössä on kaksi toisistaan hieman poikkeavaa käytäntöä.

Rakentamislain 115 § 3 momentin mukaan kerrosalaan luetaan kerrosten alat ulkoseinien ulkopinnan mukaan laskettuina sekä kellarikerroksen tai ullakon ala, johon sijoitetaan, tai tilan ominaisuuksien perusteella voidaan sijoittaa, rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja.

Kenties merkittävin ero kerrosalan laskennan kannalta uuden maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennuslain (RakL) välillä on kellari- ja sekakerrosten määrittelyssä. Rakentamislaki ei tunne sekakerrosta tai maanpäällistä kellarikerrosta lainkaan.

Tutkittaessa erityisesti pientaloa, pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja ovat asuinhuoneet ja sen käyttöön olennaisesti liittyvät tilat, kuten eteinen ja tuulikaappi, huoneisiin johtavat käytävät ja portaat, WC- ja pesutilat, keittokomero sekä asumisen kannalta välttämättömät säilytys- ja huoltotilat. Käyttötarkoitukset vahvistetaan lupamenettelyjen yhteydessä.

Huoneen mitalliset ominaisuusvaatimukset:

Asuinhuonetta määriteltäessä huoneelle on olemassa mitallisia ominaisuusvaatimuksia. Huonealan tulee olla vähintään 7 m², valoaukon on oltava vähintään 1/10 huonealasta. Vinokattoisen huoneen alaan lasketaan vain korkeudeltaan vähintään 1,6 m oleva osa. Pientaloissa huoneen korkeuden tulee olla vähintään 2,4 m (vähäisessä osassa korkeus voi olla 2,2 m). Vinokattoisissa huoneissa korkeus lasketaan yli 1,6 m korkean osan keskikorkeutena. Lisäksi asuinhuoneen lattian tulee olla pääikkunaseinän kohdalla olevan maanpinnan yläpuolella. Samoin perustein myös parvi tai sen osa luetaan kerrosalaan kuuluvaksi.

Muihin kuin pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisiin tiloihin pientaloissa luetaan mm. autotalli, urheiluvälineiden ja talousirtaimiston säilytystilat, varastotilat ja tekniset tilat.

Rakentamisen ja rakennussuunnittelun yhteydessä käytetään termejä: kokonaisala, kerrosala, huoneala, huoneistoala ja asuntoala.

Kokonaisala ja kerrosala ovat laskentaperiaatteiltaan samanlaisia. Erona on se, että kokonaisalaa laskettaessa huomioidaan rakennuksen kaikki tilat, kun taas kerrosala sisältää kellari- ja ullakkotilat vain niiltä osin, kun ne katsotaan rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisiksi. Rakennuksessa, jossa ei ole ullakkoa tai kellarikerrosta, kerrosala ja kokonaisala ovat yhtä suuret.

Huoneala lasketaan seinien ym. huonetilaa rajoittavien kantavien ja kiinteiden rakenteiden sisäpintojen tai niiden oletettujen jatkeiden mukaan. Kaappien ja kiintokalusteiden viemä ala kuluu huonealaan. Myös vähäiset aukot, kuten porrasaukko lasketaan mukaan huonealaan. Huonealan laskemisessa noudatetaan korkeussääntönä edellä kerrotun asuinhuoneen määritelmän mukaista käytäntöä.

Huoneistoalaan lasketaan huoneistoon kuuluvien huonealojen ja ei kantavien seinäosien alat. Asuntoalalla tarkoitetaan pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisten tilojen huonealojen summaa.

Alojen laskemiseen käytetään ensisijaisesti pohjapiirroksiin merkittyjä mittoja. Mitat luetaan 10mm tarkkuudella ja alat ilmoitetaan neliömetreinä (m²), 0,5 m² tarkkuudella.