Rintamamiestalon seinästä löytyi kreosoottia – näin Vilja Schepelin remontti etenee: osa 4
Alakerran lattian purku toi esiin palkiston, vanhaa purueristettä ja rakenteissa kulkevat putket. Makuuhuoneen lattia jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen. (Artikkelin kaikki kuvat Vilja Schepel, Finnralia Oy)
Mummin rintamamiestalo Kotkassa etenee hiljalleen kohti valmista, mutta jokainen vaihe tuo mukanaan uuden yllätyksen. Tällä kertaa alakerrasta löytyi jotakin, mitä Vilja Schepel ei toivonut kohtaavansa: kreosootilla kyllästetty tervapaperi makuuhuoneen ulkoseinässä eristeen sisäpuolella.
Samalla, kun tekniset ratkaisut hioutuvat huolella tulevia vuosikymmeniä varten, projekti näyttää konkreettisesti, millaisia riskejä vanhojen talojen rakenteisiin voi kätkeytyä ja miten niihin pitäisi suhtautua.
Remontissa korjataan myös talotekniikan vanhat ratkaisut
Remontti on nyt vaiheessa, jossa talon “hermokeskus” alkaa hahmottua.
Sähkötyöt ovat käynnissä ja Vilja kertoo, että he käyttävät samoja luotettavia sähköasentajia jokaisessa projektissaan. Kaikki iso tekniikka – sähkö, vesi ja viemäri – keskitetään kylpyhuoneen ja keittiön väliseen seinään. Ratkaisu ei helpota ainoastaan tämän hetken työjärjestystä, vaan myös tulevia korjauksia.
Tekniikkaan pääsee myöhemmin käsiksi purkamatta puolta taloa. Riittää, että tietyssä kohdassa otetaan keittiön ala- tai yläkaappi irti ja avataan seinärakenne hallitusti. Tämä on juuri sellaista suunnittelua, jota harvoin nykyään näkee valmiissa omakotitaloissa, mutta jota jokainen myöhempi remontoija arvostaa.
– Ennen vanhaan oli tapana keskittää kaikki tekniikka ja kodin tekniset tilat sijaitsivat poikkeuksetta savupiipun lähellä, jolloin ilmanvaihdon toteuttaminen oli helppoa hormiston kautta. Tässä talossa joku aiemmista omistajista oli siirtänyt wc:n kauas piipusta ja ilmanvaihto siinä tilassa oli käytännössä olematon, kertoo Vilja.
Pintaremontista tulikin täysremonttiin – kreosootti paljastuu seinästä
Alun perin alakerran makuuhuoneeseen oli tarkoitus tehdä pelkkä kevyt pintojen päivitys. Todellisuus oli toinen.
– Lattia piti purkaa kokonaan ja rakentaa uusiksi. Ulkoseinää avattaessa esiin tuli tervapaperi, jossa oli kreosoottia ja ikkunan alla sisäpuolella eristettä vasten oli bitumihuopa. Rakennuksessa oli eri vuosikymmenten remonteissa tehty selkeästi paljon muutoksia ja ilmansulkupaperina oli käytetty useita eri materiaaleja ihan pahvista alkaen, mutta makuuhuoneen seinässä voimakas haju ja laboratorioanalyysi vahvistivat epäilyn: kyse oli kreosoottipitoisesta tuotteesta, selittää Vilja remontista.
Olohuoneen seinät ovat seuraavaksi vuorossa. Vasta niiden avaamisen jälkeen selviää, onko samaa materiaalia käytetty sielläkin.
Seinien puhtaat ja hajuttomat eristeet hyödynnettiin osin uudella tavalla. Purut otettiin pois seinärakenteesta ja siirrettiin välipohjan eristeeksi, jossa ne toimivat paremmin. Seiniin tuli puukuituinen levyvilla ja päälle uusi ilmansulkupaperi.
Makuuhuone etenee jo kohti valmista: lattiarunko ja lautalattia ovat paikoillaan ja seinät on eristetty uudelleen. Seuraavaksi katse kääntyy olohuoneen ulkoseiniin ja siihen, jatkuuko kreosootti sielläkin.
Talon tarina paljastuu rakenteista – laivalaatikoista tehty koti
Kesken haastattelun kuvaan hyppää David Myers, joka on luonnollisesti mukana projektin toteuttamisessa.
– More we keep digging the more we keep finding!, tokaisee David.
Rakenteita avatessa on käynyt ilmi, että talo on tehty pitkälti vanhoista ahtauslaatikoista. Jokaisesta nurkasta löytyy kaunista, kirveellä veistettyä puutavaraa, joka on peräisin laivojen kuljetuslaatikoista. Davidin mielestä puu olisi niin hienoa, että siitä tekisi mieluummin laatikostoja ja hyllyjä näkyville kuin piilottaisi seinien sisään.
Samaan aikaan näkyy myös aikakauden niukkuus. Betonin sekaan on laitettu kiviä, jotta “kurasta” on säästetty jokainen mahdollinen ämpärillinen.
Puun ikä on pitkälti pääteltävissä. Laivan pakkauslaatikoita löytyi 1920-luvulta ja tiedossa on, että se laivayhtiö, jonka laatikoista rakenteet ovat peräisin, lopetti vuonna 1947. Puu on näiden vuosikymmenten välistä, tiheäsyistä ja laadukasta.
David tiivistää tapahtuneen muutoksen rakennustavoissa: silloin talo pystytettiin muutamalla kymmenellä eri rakennustarvikkeella, nykyisin vaihtoehtoja on kymmeniä tuhansia. Rakentaminen ei enää perustu vanhaan, koeteltuun rakennustapaan, vaan useasti muuttuviin materiaaleihin ja niiden valmistajien ohjeisiin.
Missä kulkee raja korjaamisen ja purkamisen välillä?
Vilja myöntää, että keskivertoremontoijalle tämä kohde olisi ollut painajainen. Yksi talon sivu olisi ehkä kaivettu auki, todettu tilanne liian vaativaksi ja pahimmassa tapauksessa istuttu lopulta käräjillä pohtimassa, kuka maksaa ja perutaanko koko kauppa.
Viljan ja Davidin tilanne on toinen. He voivat laittaa kohteeseen omaa työpanostaan.
– Tämä on todella hyvä oppikoulu nimenomaan henkisellä puolella. Nyt pystyy vielä paremmin asettumaan asiakkaan kenkiin, Vilja sanoo. Mekin maksamme tästä remontista kovan hinnan, vaikka omalla työllä voimmekin säästää jonkun verran kustannuksissa.
Taustalla on myös kokemus kohteista, joissa säästämisen tai purkamisen raja on lopulta ylittynyt. Yhdessä mökkiprojektissa tarkoitus oli ensin tehdä peruskorjaus. Kolmen viikon hallitun purkamisen jälkeen todettiin, että vioittuneita rakenteita oli liikaa ja järkevin ratkaisu oli purkaa vanha kokonaan ja rakentaa uusi tilalle.
Tunnepuoli tekee päätöksestä vaikean. Monelle talon arvo ei ole pelkkää neliöhintaa, vaan esimerkiksi isoisän omin käsin rakentama koti. Se on asia, joka täytyy laskea mukaan, vaikka korjaus olisi teknisesti ja taloudellisesti haastava.
Rintamamiestaloissa näkyvät remontoinnin “hullut vuodet”
Kohdetta avatessa esiin nousee toistuvasti sama ilmiö, jota Vilja näkee työssään muuallakin.
Remontoituja rintamamiestaloja on moneen lähtöön: osa on hyvässä kunnossa, osa todellisia pommeja. Eron tekee usein se, kuinka paljon taloa on “paranneltu” vuosien saatossa väärällä tavalla.
– Yleensä sen eron tekee se, että hyväkuntoisiin ei ole tehty paljoakaan remonttia, mutta ne on huollettu hyvin. Mitä alkuperäisemmässä kunnossa talo on ja mitä vähemmän sille on tehty ajattelemattomia kunnostuksia, sen parempi, Vilja kiteyttää.
Tyypillisiä ongelmia ovat märkätilojen siirtäminen täysin vääriin kohtiin, ilmanvaihdon laiminlyönti, kylmien ullakkotilojen ottaminen käyttöön ilman toimivaa rakennetta sekä erilaisten eristeiden ja kalvojen lisääminen paikkoihin, joihin ne eivät kuulu.
Rakentamista on aina valvottu tarkemmin, mutta remontointi on ollut pitkään “vapaampaa”. Määräykset ovat eläneet ja tulkinnoissa on ollut paikallista vaihtelua. Uusi rakentamislaki tuo osittain selkeyttä myös korjausrakentamiseen, mutta rajanveto on yhä vaikeaa: milloin muutos on välttämätön ja milloin se tekee projektista tarpeettoman kalliin?
Vilja nostaa esimerkiksi helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Livadyn, jonka kanssa he ovat tehneet paljon töitä. Toimisto on tutkinut ja kehittänyt tapoja korjata vanhoja taloja turvallisesti, mutta vanhaa rakennustapaa kunnioittaen.
Tämän projektin kautta Vilja suosittelisi palauttamaan taloja useammin lähemmäs alkuperäistä pohjaratkaisuaan. Kun vanhaa pohjapiirustusta seurataan, kokonaisuudesta tulee usein toimivampi kuin vuosien varrella tehdyistä ajattelemattomista tilaratkaisukokeiluista.
Kreosootin haju paljastaa ongelman
Makuuhuoneen seinärakenteessa ollut tervapaperi herätti epäilyn heti, kun seinä avattiin. Rakenteet etenivät järjestyksessä: tapetti, lastulevy, kaksi kerrosta huokoista kuitulevyä. Kuitulevyjen kohdalla haju voimistui ja tuntui tutulta.
Vilja kertoo, että vastaavaa tervapaperia on tullut vastaan talon muissakin kohdissa, mutta kaikkialla ei ole samaa hajua. Kaikki tervapaperi ei siis automaattisesti ole kreosoottia sisältävää, mutta epäily on syytä ottaa vakavasti.
Ensimmäisen aistinvaraisen arvion jälkeen materiaali lähetettiin laboratorioon, jossa analysoitiin PAH-yhdisteiden pitoisuudet.
Vilja tunnistaa hyvin, miten nopeasti keskustelu voi mennä ääripäihin.
Hän painottaa, ettei rakenteita kannata purkaa hysteerisessä paniikissa, mutta huolia ei pidä myöskään vähätellä. Jos materiaali haisee ratapölkyltä, kyse ei ole pelkästä viihtyisyysongelmasta, vaan syöpävaarallisen aineen aiheuttamasta terveyshaitasta. Tätä asiaa korostaa myös Asumisterveysliitto ry.
– Yleensä ongelmana on tiedon puute. Ihmisillä on syystäkin pelkoja, mutta silti ei ole syytä hysteriaan. On hyvä ottaa asiat huomioon ja pitää keskustelu järkevällä tasolla, Vilja sanoo ja muistuttaa, että hyvää tietoa on saatavilla, kun jaksaa etsiä.
Ja Rakentajan sivuiltahan sitä löytyy!
Remontti opettaa tekijäänsä – myös henkisesti
Vaikka Vilja tekee työksensä vauriokorjauksia, oma projekti muistuttaa välillä liiankin terävästi siitä, miltä tuntuu, kun aikataulu venyy, kustannukset kasvavat ja jokaisen seinän takana voi odottaa uusi yllätys.
– Yritimme päästä helpommalla, mutta ei se niin mennyt. Turhaa optimismia, hän naurahtaa.
Silti kokonaisuus on ammatillisesti ja henkisesti poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Projekti pakottaa miettimään, mitä kannattaa säästää, mitä on pakko purkaa ja miten vanhaa rakennustapaa voi kunnioittaa nykyvaatimusten puitteissa.
Samalla se tarjoaa Rakentajan lukijoille arvokasta näkymää rintamamiestalojen todellisuuteen: niiden parhaisiin puoliin, sudenkuoppiin ja siihen, miten yllättävätkin löydöt – kuten makuuhuoneen seinästä paljastunut kreosootin kyllästämä tervapaperi – voidaan hoitaa hallitusti, kun tieto ja ammattilaiset ovat mukana.
Lue kaikki osat:
Info
Seuraa projektia Rakentajassa
Kotkan rintamamiestalon työmaa jatkuu edelleen ja talon tarina etenee vaihe vaiheelta. Jokainen avattu rakennekerros kertoo lisää sekä talon historiasta että suomalaisen korjausrakentamisen arjesta.
👉 Seuraa artikkelisarjaa Rakentajan etusivulla ja uutiskirjeessä.
👉 Tilaa Rakentajan ilmainen uutiskirje, niin saat uudet osat suoraan sähköpostiisi.
👉 Viljan ja Daven työtä voi seurata myös Finnralia Oy:n Instagram-tilillä @finnralia_oy.
Kreosootti kotona tai pihapiirissä – mitä jokaisen remontoijan kannattaa tietää?
- Kreosootti on kivihiilitervan tisle, joka sisältää runsaasti PAH-yhdisteitä. Se on luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi sekä suomalaisessa että EU-lainsäädännössä. Asumisterveysliitto korostaa, että kreosoottiöljy ei sitoudu puuhun pysyvästi, vaan sen komponentteja voi haihtua ympäristöön koko käyttöiän ajan.
- Sitä on käytetty muun muassa ratapölkyissä, pylväissä, kattohuovissa sekä raaka- ja tervapahveissa, joita on asennettu myös sisäpuolisiksi rakennekerroksiksi esimerkiksi hirsiseinän ja ulkovuorauksen väliin tai alapohjarakenteisiin.
- Asumisterveysliiton mukaan kreosootin tai naftaleenin haju sisäilmassa tarkoittaa altistumista syöpävaarallisille aineille. Terveydensuojelulain ja Asumisterveysasetuksen tulkinnassa tällaista hajua voidaan pitää terveyshaittana, ei pelkkänä viihtyvyyshaittana.
- Tukes muistuttaa, että kreosootilla kyllästettyjä ratapölkkyjä ja pylväitä ei saa käyttää piharakentamisessa eikä luovuttaa kuluttajille. Erityisesti leikkipaikkojen, kaivojen ja kasvimaiden läheisyydessä olevat rakenteet tulisi poistaa ja käsitellä kyllästetyn puun jätteinä.
- Jos epäilet kreosoottia talon rakenteissa, järkevä eteneminen on haitta-ainekartoitus: asiantuntija tutkii rakenteet, materiaaleista otetaan näytteet akkreditoituun laboratorioon ja korjaus suunnitellaan tulosten perusteella. Näin varmistetaan sekä terveysturvallisuus että lainmukainen jätehuolto.
Lähteinä Asumisterveysliitto AsTe ry, THL, Tukes ja Asumisterveysasetuksen (545/2015) soveltamiskäytäntö.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat