Näitä ratkaisuja en voinut olla huomaamatta – Lempäälän Asuntomessujen kodit puhuivat samaa sisustuskieltä

Lempäälässä yllätyin ennen kaikkea siitä, kuinka samanhenkisiä monet kodit olivat. Ei siksi, että ne olisivat näyttäneet samoilta, vaan siksi, että niiden tunnelmassa oli jotain yhteistä. Materiaalit, tilojen avaruus ja luonnolliset sävyt toistuivat kohteesta toiseen, mutta jokainen koti tulkitsi niitä omalla tavallaan. Tällä kertaa mieleen jäivät erityisesti materiaalit, tilojen avaruus ja ratkaisut, joissa näyttävyys ja käytännöllisyys kulkivat käsi kädessä.

Jos Lempäälän Asuntomessuista pitäisi nostaa yksi vahvin sisustushavainto, olisi se puun vahva läsnäolo. Puu ei näkynyt pelkästään lattioissa tai ruokapöydissä. Sitä löytyi keittiöiden ovista, säilytyskalusteista, seinäpinnoista, listoista, kattojen yksityiskohdista sekä lukuisista sisustuselementeistä. Erityisesti lämpimät pähkinän sävyt ja muut tummemmat puupinnat nousivat esiin useissa kohteissa.

Mielenkiintoista oli myös se, ettei puuta käytetty enää vain yhtenä materiaalina. Samassa kodissa saattoi esiintyä useita eri puulajeja, sävyjä ja pintakäsittelyjä. Siitä huolimatta kokonaisuus pysyi rauhallisena ja tasapainoisena. Puu toi sisustuksiin lämpöä ja pehmeyttä tavalla, jota pelkillä vaaleilla pinnoilla on vaikea saavuttaa.

Huomasin itsekin pysähtyväni yhä uudelleen ihastelemaan puupintoja tai ottamaan niistä lähikuvia. Puu ei ollut enää vain kalustemateriaali, vaan olennainen osa koko sisustuksen tunnelmaa. Ehkä juuri siksi kodit tuntuivat lämpimiltä, vaikka ne olivat uusia ja viimeisen päälle viimeisteltyjä.

Myös laattavalinnat kiinnittivät huomioni. Monessa kodissa lattioilla käytettiin näyttävän suuria laattoja, jotka loivat tiloihin rauhallisen ja yhtenäisen ilmeen. Vastapainoksi erityisesti pesutilojen seinissä näkyi selvästi pienempiä laattoja. Kyse ei kuitenkaan ollut mosaiikista, vaan hieman suuremmista laatoista, jotka toivat seinäpintoihin rytmiä ja elävyyttä.

Kontrasti suurten lattiapintojen ja pienempien seinälaattojen välillä teki kokonaisuuksista kiinnostavia ilman, että ne tuntuivat levottomilta. Huomasin toki kiinnittäväni asiaan huomiota vasta muutaman kohteen jälkeen. Kun sama ratkaisu alkoi toistua yhä uudelleen, aloin oikein etsiä sitä seuraavistakin taloista.

Lähes jokaisessa kohteessa seinillä oli näyttävää nykytaidetta tai abstrakteja teoksia. Ne eivät näyttäneet sattumalta valituilta koristeilta, vaan olivat selkeä osa koko sisustuksen suunnittelua.

Monen taulun kohdalla jäin seisomaan yllättävän pitkäksi aikaa. Ne eivät olleet vain sisustuksen viimeinen silaus, vaan tuntuivat kertovan jotakin myös talon asukkaista. Vaikka kyse oli messukodeista, taide toi niihin persoonallisuutta ja tunnetta tavalla, johon pelkät kalusteet eivät pysty.

Taulut sitoivat yhteen materiaalit, tekstiilit ja kalusteet. Monessa kodissa ne toivat muuten rauhalliseen värimaailmaan juuri sopivasti kontrastia tai väriä. Samalla ne muistuttivat siitä, ettei kodin persoonallisuus synny pelkästään kalusteista. Taide voi olla yksi sisustuksen tärkeimmistä elementeistä.

Avoimet oleskelutilat eivät ole uusi asia, mutta Lempäälässä niiden mittakaava yllätti. Keittiö, ruokailutila ja olohuone muodostivat useissa kohteissa yhden suuren yhteisen tilan, jossa eri toiminnot liittyivät saumattomasti toisiinsa. Keittiö ei ollut enää vain paikka ruoanlaitolle, vaan koko kodin keskipiste.

Monissa kodeissa keittiösaarekkeesta oli tullut luonnollinen kohtaamispaikka. Sen äärellä kokattiin, syötiin, tehtiin töitä ja vietettiin aikaa yhdessä. Ratkaisu kertoo paljon siitä, miten asuminen on muuttunut. Koti rakentuu yhä enemmän yhteisten tilojen ympärille. Valtavan kokoiset keittiöt eivät näyttäneet pelkiltä näyttelykeittiöiltä, vaan sellaisilta, joihin oli helppo kuvitella tavallinen arki.

Yksi kiinnostavimmista havainnoistani liittyi saunaosastoihin. Monessa kohteessa sauna ei enää sijainnut perinteisesti kylpyhuoneen yhteydessä, vaan se oli rakennettu osaksi erillistä "hyvinvointialuetta". Joissakin kohteissa sauna sijaitsi talon toisessa päässä, toisissa kokonaan erillisessä rakennuksessa.

Kulku saattoi tapahtua sisäkautta, ulkokautta tai molempia pitkin. Useissa kohteissa kokonaisuuteen kuuluivat myös lasitettu terassi, poreallas ja suojaisa oleskelutila. Tunnelma muistutti enemmän laadukasta kylpylää kuin perinteistä kotisaunaa. Samalla ratkaisu toi piha-alueen osaksi kodin päivittäistä käyttöä.

Monessa kohteessa kävelin ensin talon läpi ja ajattelin nähneeni kaiken. Sitten ulkoa löytyikin vielä kokonainen spa-alue, jossa sauna, poreallas ja lasitettu terassi muodostivat aivan oman maailmansa. Siinä kohtaa oli helppo ymmärtää, miksi suomalaiset panostavat yhä enemmän myös kodin ulkopuolisiin oleskelutiloihin.

Vaikka kohteet olivat hyvin erilaisia, niitä yhdisti yksi asia. Sisustuksissa uskallettiin yhdistää erilaisia materiaaleja ja mittakaavoja. Tumma puu kohtasi vaalean kiven. Suuret laattapinnat yhdistyivät pienempiin seinälaattoihin. Pehmeät tekstiilit tasapainottivat kovia pintoja ja suuret ikkunat toivat luonnon osaksi sisustusta. Kontrasteja käytettiin paljon, mutta harkitusti. Ehkä juuri siksi kokonaisuudet tuntuivat rauhallisilta eivätkä levottomilta.

Asuntomessujen tarkoitus ei mielestäni ole se, että jokainen rakentaisi samanlaisen talon tai sisustaisi kotinsa viimeistä yksityiskohtaa myöten messukodin näköiseksi. Paljon arvokkaampaa on löytää pieniä ajatuksia, joita voi soveltaa omaan kotiinsa.

Ehkä se on puun rohkeampi käyttö. Kenties taiteen suurempi rooli sisustuksessa. Tai ajatus siitä, ettei kaikkien materiaalien tarvitse olla samanvärisiä, jotta kokonaisuus toimii. Juuri tällaisia oivalluksia itse lähden Asuntomessuilta hakemaan.

Kun päivän aikana kiertää kymmeniä koteja, kaikkea ei illalla enää muistakaan. Muutamat yksityiskohdat jäävät kuitenkin mieleen. Lempäälässä ne olivat lämpimät puunsävyt, rohkeasti yhdistellyt materiaalit, näyttävät taideteokset, avarat yhteiset oleskelutilat sekä saunaosastot, joissa kodin ja pihan välinen raja tuntui lähes katoavan.

Juuri tällaiset havainnot tekevät Asuntomessuista minulle vuodesta toiseen kiinnostavan kokemuksen. En lähde etsimään täydellistä taloa. Lähden etsimään uusia ideoita. Ja sellaisia Lempäälä tarjosi tänäkin vuonna runsaasti.

Kun istuin illalla selaamaan päivän aikana ottamiani kuvia, huomasin hymähtäväni itsekseni. Olin lähtenyt kuvaamaan upeita taloja, mutta puhelimeni oli täynnä yksityiskohtia. Ovia, puupintoja, valaisimia, tauluja, laattasaumoja ja pieniä ratkaisuja, jotka olivat saaneet minut pysähtymään.

Ehkä juuri siinä piilee Asuntomessujen viehätys. Harva meistä rakentaa itselleen messutalon, mutta lähes jokainen voi löytää yhden ajatuksen, jonka vie mukanaan kotiin. Minulle niitä ajatuksia kertyi Lempäälässä jälleen monta – ja juuri niiden vuoksi odotan Asuntomessuja joka vuosi yhtä innolla.