Reposaaren uusissa puistoissa alueet painolastikasveillekin

Paarlastikasvit tulivat Reposaareen sahatavaraa lastaamaan tyhjinä purjehtineiden laivojen painolastimaan mukana. Painolastia tarvittiin laivan vakaan kulun takia. Puistoalueen suunnittelusta järjestettiin erillinen suunnittelukilpailu Helsingin teknisen korkeakoulun opiskelijoille. Voittajatyöt olivat puistosuunnitelmien pohjana, kun vanhan pientaloasutuksen ja uuden rakentamisen siirtymäalueina toimivia puistoja alettiin rakentaa. Porin kaupungin tekninen palvelukeskus ja puistotoimi vastasivat puiston suunnittelusta ja rakentamisesta.

Lähtökohtana olivat voimakaslinjaiset puistot karuine alueen telakkahistoriaa kuvaavine betoniaiheineen. Kelponpuisto on 165 metriä pitkä ja kapea puisto Reposaaren vanhan osan ja Reelingiksi ristityn alueen välissä. Puiston reunassa on kadun suuntainen kevytliikenneväylä, jonka rajaa puistosta puolimetriä korkea betonimuuri.

– Puiston elementteinä ovat kaartuvat arkkitehtoniset betonikäytävät ja paarlastikasvien kasvualueet, kaupunginpuutarhuri Ismo Ahonen kertoo.

Kelponpuisto on avointa tilaa, joka johtaa meren rantaan Eikanpuistoon, rannan torialueelle. Betonipäällysteinen aukio on Kelponpuiston käytävien päätepiste. Eikanpuistossa istutukset mukailevat saaren kasvillisuutta, johon kuuluvat muun muassa tyrni ja tervaleppä. Rannan telakkahistoriasta kertovat säilytetyt telakan sivuttaisluiskat ja tarinataulu.

Valkomesikkä, hullukaali, rohtorasti, ruisunikko, nuokkukarhiainen, heinäratamo, jaakonvillakko, nurmimailanen, imeläkurjenherne, tahmavillakko, valkopeippi, luettelevat luonnonsuojeluvalvoja Kimmo Nuotio, maantieteilijä Karri Jutila ja Anu Kaasalainen paarlastikierroksensa tuloksia. Paarlastikasveja uusista puistoista etsineet totesivat, että monet kasveista ovat vasta nousemassa. Suuri osa paarlastikasveista kukoistaa vasta elo–syyskuun vaihteessa.

– Ei messualueella välttämättä voi kovin paljon paarlastikasveja ollakaan, sillä se alue oli aika köyhä alun alkaenkin, Kimmo Nuotio kertoo.

Reposaaren painolastikasvien pelastus ja onni oli, että satama siirtyi Reposaaresta Mäntyluotoon, eikä entistä satama-aluetta asfaltoitu. Mäntyluodossakin oli painolastikasveja, mutta ne peitettiin asfaltilla.

– Räpsöössä asiat ovat hyvin. Reposaarelaisten pitää elää kuten ennenkin, jatkaa samaan malliin. On ihan huippujuttu, että saarelaiset ovat vaalineet ja pitäneet elossa paarlastikasveja, Kimmo Nuotio kiittelee. Sekä Nuotio että Jutila ovat sitä mieltä, ettei uusiin puistoihin kannata tuoda mitään ihan heti. Korkeintaan nurmimailasta voisi levittää.

– En levittäisi puistoihin vieraita kasveja. Olisi mukavaa, että oma reposaarelainen kasvikanta säilyisi, Karri Jutila miettii.

Nuotio toivoo Satamakentän säilyvän, mutta sen voisi vältätä ja kokeilla, mitä sieltä nousee. Monet painolastikasveista ovat yleisiä Virossa, mutta esimerkiksi jaakonvillakko on Reposaaressa ihan erilainen kuin siellä. Painolastikasveista suurin osa on Tanskan salmien ja Englannin kanaalin väliseltä alueelta, kaukaisimmat ovat itäiseltä Välimereltä. Kasviharrastajien riemuksi Kirrisannasta löytyi viime kesänä yksi uusi kasvi, sahavirna. Sitä oli vain yksi yksilö, mutta se ei löytäjien iloa haitannut.