Sisustajan terveiset Habitaresta 2026: Miksi sisustus näytti niin tutulta?

Messukierroksen jälkeen päällimmäiseksi ajatukseksi jäi jatkuvuus. Pehmeät muodot, murretut värit, luonnonmateriaalit ja retro olivat tuttuja jo viime vuodelta. Habitaressa ne näyttäytyivät entistä kerroksellisempina. Uusi asettui mukavasti vanhan rinnalle, eikä aiempia valintoja tarvinnut pyyhkiä pois seuraavan trendin tieltä.

Habitaren virallinen vuoden 2026 teema oli Juonenkäänteitä / Plot Twists, joka käsitteli muutoksia, keskeneräisyyttä ja odottamattomia suunnanvaihdoksia. Oma havaintoni messuilta oli ehkä konkreettisempi: sisustuksen suunta ei kääntynyt äkillisesti, vaan jo nähty kehitys vahvistui.

Kun vertaan tämän vuoden messuja viimevuotiseen Habitare-raporttiini, retro, kierrätys, kotimaisuus ja pitkäikäisyys saivat aiempaa ehkä enemmän tilaa.

Olen puhunut mummolan paluusta jo vuoden 2025 omaperäisiä sisustustrendejä käsitelleessä artikkelissani. Tänä vuonna ilmiö näkyi niin vahvasti, ettei sitä voinut enää pitää yksittäisten esineiden tai osastojen tehokeinona. Nostalgia ulottui valaisimista tapetteihin, huonekaluihin ja mattoihin.

Mummola on tässä yhteydessä tiivistys tutusta estetiikasta. Se voi tarkoittaa kukallista tapettia, pyöreää varjostinta, käsin solmittua mattoa tai vanhaa kalustetta, jonka pinnalla näkyy patina. Kyse ei ole yhden vuosikymmenen tarkasta jäljittelystä. Eri aikakaudet lomittuivat vapaasti, ja juuri kerroksellisuus teki vaikutelmasta mielenkiintoisen.

Habitaren Antiikki & Vintage -alueella oli tapahtuman mukaan ennätysmäärä näytteilleasettajia. Astioiden ja sisustusesineiden rinnalla oli runsaasti valaisimia ja huonekaluja. Alueen lähtökohtana oli uuden ja vanhan yhdistäminen, mikä näkyi muuallakin messuilla.

Asko toi esille ikoniset Harlekiini-tuolit, ja Nordic Quarters kokosi yhteen suomalaisen muotoilun klassikoita Artekin Paimio-tuolista Eero Aarnion Pallotuoliin sekä Martelan Kilta-tuoliin. Vanhat mallit eivät näyttäneet irrallisilta historianäytteiltä. Ne istuivat luontevasti tämän päivän materiaalien ja kalusteiden joukkoon.

Hauskana yksityiskohtana huomioni kiinnittyi englantilaistyyliseen kylpyhuoneeseen. Ylävesisäiliöllinen WC-istuin ja tassuamme veivät mielikuvan kauas suoraviivaisesta nykykylpyhuoneesta. Samantapainen paluu koristeellisuuteen näkyi paperitapeteissa. Pihlgren & Ritola esitteli perinteisellä menetelmällä painettuja tapetteja, joiden joukossa oli eri vuosikymmeniltä peräisin olevia arkistokuoseja ja niiden uusia värityksiä.

Nostalgiatutkimus tarjoaa ilmiölle kiinnostavan taustan. Tutkimuksissa kielteiset tunnetilat ja yksinäisyys ovat lisänneet nostalgisia tunteita, ja muistot ovat puolestaan vahvistaneet koettua yhteenkuuluvuutta. Toisissa tutkimuksissa nostalgia on yhdistynyt elämän jatkuvuuden ja merkityksellisyyden kokemukseen. Tuttujen esineiden, kuosien ja materiaalien vetovoima on helppo ymmärtää aikana, jolloin moni asia ympärillä muuttuu. (Lähteet: Wildschut ym. 2006, Routledge ym. 2011).

Monelle mummola liittyy muistoihin paikasta, jossa oli hyvä olla. Tapetti, tuttu tuoli tai vanhanaikainen valaisin voi palauttaa mieleen tuon kokemuksen, vaikka esine olisi uusi. Sisustukseen syntyy henkilökohtainen kerros, jota ei voi rakentaa pelkän trendikartan perusteella.

Värimaailmaa yhdisti sameus. Kirkkaiden perusvärien sijasta esillä oli sävyjä, joissa tuntui olevan mukana savea, harmaata tai ruskeaa. Ne näyttivät luontevilta sekä vaalean puun että tummempien vintagekalusteiden seurassa.

Sisustussuunnittelijat SI ry:n osastolla Tikkurilan värikartassa näkyivät lämpimät valkoiset, beige, voinkeltainen, sinappi, persikka ja terrakotta. Niiden rinnalla loistivat viininpunainen, siniharmaa sekä vihreän vaaleat ja tummemmat sävyt. Kuvaamissani pyöreissä värimalleissa asteikko jatkui lähes mustaan saakka. Mukana oli okraa, poltettua oranssia, savenpunaista, tummaa luumua, lämpimiä harmaita, oliivia ja metsänvihreää.

Harmaa ei ollut kadonnut, mutta se oli selvästi lämmennyt. Kylmän betoniharmaan tilalla näkyi greigeä, taupea ja saven sävyihin taittuvia harmaita. Vihreissä oli useita valöörejä haaleasta salviasta syvään sammaleen- ja metsänvihreään. Siniharmaa oli myös löytänyt tiensä sisustukseen.

Tumma lila ja viininpunainen nousivat vahvasti esille. Niiden seurana näkyi sameaa oranssia, terrakottaa ja sinapinkeltaista. Yhdistelmä toi väistämättä mieleen menneet vuosikymmenet, vaikka sävyjä käytettiin tämän päivän tuotteissa.

Marimekon osastolla Erja Hirven vuonna 2024 suunnittelema Kukasta kukkaan -kuosi kokosi monta messuilla näkynyttä sävyä samaan pintaan. Poltettu oranssi, luumu, roosa ja sinappiin taittava beige muodostivat kukkakuosin, joka tuntui samanaikaisesti uudelta ja tutulta. Juuri tällainen aikakausien sekoittuminen oli Habitaressa toistuva havainto.

Rakentaja.fi:n Lempäälän asuntomessuja käsittelevässä Pähkinä is back -artikkelissa nostimme esiin tumman pähkinän. Habitaressa huomioni kiinnittyi lisäksi selvästi vaaleampiin puupintoihin.

Habitaren vuoden 2026 verkkosivuilla esitellyissä keittiöissä puunsävyt ulottuivat hunajaisesta ja lämpimästä tammesta tummaksi petsattuun tammeen ja pähkinäviiluun. Build Labin esittelyssä kotimaisista puulajeista nostettiin erityisesti mänty ja koivu modernin sisustuksen materiaaleiksi.

Vaalean puun seurana näkyi villaa, kiveä, keramiikkaa ja lämpimänsävyisiä metalleja. Puupinnat yhdistyivät lämpimiin tekstiileihin, uurrettuihin vaaleisiin pintoihin ja kivimäisiin levyihin. Sileän ja karkean sekä kiiltävän ja matan pinnan vaihtelu toi materiaalimaailmaan kerroksellisuutta.

Habitaren teemanäyttelyssä puu oli keskeinen materiaali. Minestrone Workshopin suunnittelema näyttely toi esille työpajamaisen ympäristön, käsillä tekemisen ja materiaalin vaikutuksen lopputulokseen. Myös Habitare Handmade nosti näkyviin suomalaisia käsityötuotteita, puuta, keramiikkaa, metallia ja uusiokäyttöä.

Käsityön jälki sopii hyvin yhteen nostalgisen sisustuksen kanssa. Täydellisen yhdenmukaisuuden tilalle tulee pinta, jossa materiaalin ominaisuudet ja valmistustapa saavat näkyä, kuten taottu tai veistetty pinta.

Huonekalujen pehmeä pyöreys oli näkyvää. Sohvissa, nojatuoleissa ja pöytien muodoissa esiintyi kaarevia linjoja ja pyöristettyjä kulmia, joita oli esillä jo viime vuonna. Minusta muodot eivät olleet muuttuneet millään tavalla radikaalisti.

En pitänyt sitä mielikuvituksen puutteena. Muotojen jatkuvuus sopii aikaan, jossa kalusteilta ja suunnittelulta odotetaan pitkää käyttöikää. Jos sohvan tai nojatuolin pitäisi näyttää vanhentuneelta vuoden kuluttua, ajatus vuosikymmenten käytöstä jäisi heikoksi.

Pyöreys yhdisti myös eri aikakausia. Monet suomalaiset klassikkokalusteet perustuvat kaareviin muotoihin, joten ne asettuivat vaivatta uusien pehmeälinjaisten huonekalujen rinnalle. Uuden ja vanhan välinen raja hämärtyi entisestään.

Kotimaisuutta korostettiin upeasti usean näytteilleasettajan osastolla. Esille nostettiin valmistuspaikka, suomalaiset materiaalit, käsityöosaaminen ja yritysten pitkä historia. Kotimainen tuote kytkettiin usein kestävyyteen, korjattavuuteen ja siihen, että valmistaja tunnetaan vielä vuosien kuluttua.

Talo, jonka Suomi rakensi oli omistettu suomalaisille huonekaluvalmistajille. Alueella esiteltiin verhoilua ja puusepäntyötä sekä yrityksiä, joiden toiminta perustuu muunneltaviin, korjattaviin tai pitkään käytettäviin kalusteisiin. Suomalainen muotoiluperintö näkyi siellä käytännön tekemisenä.

Korjaaminen, kierrätys ja uusiokäyttö nousivat esiin myös keskusteluissa. Suunnittelijoilta ja tilaajilta tulee yhä enemmän vaatimuksia materiaalien elinkaaresta ja kalusteiden myöhemmästä käytöstä. Valinnan arvoa ei tarkastella pelkästään ostohetkellä, sillä mukana kulkevat huollettavuus, muunneltavuus ja mahdollisuus antaa tuotteelle uusi elämä.

Martela yhdisti Build Labissa uuden Maia-sohvamalliston, 70-vuotiaan Kilta-tuolin ja Second Life -palvelut. Samalla alueella kohtasivat perinnerakentaminen, nykyaikaiset toteutustavat ja kiertotalous. Habitare Choice puolestaan nosti esille yritysten kestävämpään tuotantoon ja materiaalien käyttöön liittyviä tekoja.

Olen henkilökohtaisesti tyytyväinen siihen, ettei sisustussuunnittelun vaihtuvuus ala muistuttaa Temu-tuotteiden trendikiertoa. Jatkuvasti kiihtyvä tyylien vaihtuminen olisi kestämätön ajatus. Se sotisi kalusteilta ja sisustusmateriaaleilta odotettavaa pitkää elinkaarta, korjattavuutta ja kierrätettävyyttä vastaan.

Habitare 2026 ei vaatinut unohtamaan edellisen vuoden valintoja. Niiden rinnalle nousivat näkyvämmin historia, käsityö, korjaaminen ja henkilökohtaiset muistot.

Vanha sai näkyä kunnostettuna huonekaluna, klassikkovalaisimena, perinteisenä kylpyhuonekalusteena tai esineenä, jonka pinta on kulunut käytössä. Uusi sisustus ei näytä nyt yhdellä kertaa hankitulta. Se vaikuttaa rakentuneen vuosien mittaan.

Messujen perusteella sisustustrendin ei tarvitse merkitä edellisen tyylin hylkäämistä. Vuoden 2026 kiinnostavin suunta oli koti, jossa eri aikojen kerrokset saavat jäädä näkyviin.

Lähteet

Sari Nieminen: Sisustustrendit 2025 ja Habitare, Sari Nieminen: Erilaiset sisustustrendit 2025, Sari Nieminen: Sisustustrendit 2026 – Euroopan 5 helppoa ideaa kotiin, Heidi Uusitalo: Pähkinä is back! Asuntomessuilla rakastuin ruskeaan uudelleen, Antiikki & Vintage, Juonenkäänteitä / Plot Twists, Habitaren teemanäyttely, Habitare Handmade, Talo, jonka Suomi rakensi, Build Lab, Habitare Choice, Wildschut, T. ym. (2006): Nostalgia: Content, Triggers, Functions, Journal of Personality and Social Psychology, 91(5), 975–993, Routledge, C. ym. (2011): The Past Makes the Present Meaningful: Nostalgia as an Existential Resource, Journal of Personality and Social Psychology, 101(3), 638–652, Sari Niemisen havainnot Habitare 2026 -messuilta, Sari Niemisen messuilla ottamat valokuvat Puustellin, SIA:n ja Marimekon osastoilta sekä materiaalinäytteistä.Routledge, C. ym. (2011): The Past Makes the Present Meaningful: Nostalgia as an Existential Resource. Journal of Personality and Social Psychology, 101(3), 638–652.